maanantai 12. kesäkuuta 2017

Lomalla Shetlannissa vol.2


Jatkuu jatkuu. Edellinen vuorokausi päättyi siis ansaittuun lepoon hotellin vällyjen välissä. Hotellissa ollessamme löysimme netistä mielenkiintoisen inffon, joka kertoi hotellin olevan suljettu :D Lisä tutkailu toi tietoa, että omistaja on koittanut myydä paikkaa (vaivaiset 250 tuhatta koko höskä, vink vink) toiveinaan eläkkeelle pääsy, mutta koska kukaan ei sitä ostanut oli paikka jälleen auki ja sympaattinen superhyvä kokkiomistaja hyöri edelleen puikoissa. Siinäpä kiva paikka jollekkin joka pohtii elämänmuutosta ;)

Sympaattinen paikka, ehdotonta plussaa ponit vastapäätä hotellia :D

Näkymä hotellilta Spiggie Lochille sekä tietty merelle sen takana..

Hotellilta otettiin suunta eteläkärkeen Sumburgh:iin. Tiesimme sielläkin olevan majakan ja näin ollen myös jonkin näköisen kallion, mutta isoja etukäteisodotuksia ei ollut ja voi wau, mikä meitä siellä odotti. Etelään siis kuljimme.

Tässä edellisessä kuvassa näkyneen meren rantaa


Kuvassa Beach Böd. Matkaopaslehtiset viittasivat useaan otteeseen pitkin reissua näihin Bödeihin, mutta kenellekkään ei missään vaiheessa selvinnyt näiden idea. Tämäkin oli suljettu ja kovin yksinäisen oloinen.



Näiltä tyypeiltä oli otettu takit jo pois. Jostain syystä nää nauratti mua kovasti, reppanat :D
Suuntasimme siis Sumburghin majakalle, jonne päästäksemme piti ajaa muunmuassa yhden lentokentän yli ( näpsät liikennevalot ja silleen) ja kiivetä kohtalaisen kookas mäki ylös. Onneksi autolla pääsi varsin pitkälle. Ja voi veljet, että oli hienot näkymät vastassa. Mitään ei odotettu ja niin paljon saatiin. 


Autot piti jättää kuvassa näkyvän pikkumajakan luokse. Majakan tasanteella oli opastaulu joka kertoi, että paikalla voi pongata hylkeitä, valaita ja runsaasti erilaisia lintuja. Valitettavasti kaikki valaat oli kans lähteneet kesälomalle, ketään ei näkynyt.


Mäen päältä löytyisi siis se virallinen, vielä toiminnassa oleva majakka. Reitti ylös oli rakennettu niin, että halutessaan pystyi kävelemään nurmikolla aidan vierustaa pitkin ja pysähtyä katselemaan upeita kallioita ja niiden asukkeja. Superwau.


Kallion reunaa reunusti lähes koko matkan ihana kukkivien mättäiden suma. Kyseinen kuva sai jostain syystä hetkellisesti aivot nyrjähtämään ennenkuin silmä tajusi, että taustalla olevat kalliot on erilliset ja vaaleammalla istuu lintuja. Siinä ei siis ole mitään merellisen pöydän reunaa (minä ja mun aivot :D )

Karukin luonto tarjoaa helmiä


 En oo aikaisemmassa elämässä ollut millään lailla kiinnostunut linnuista, mutta nämä pienet pulleat läpsyjalat vei mun sydämen ihan kokonaan. Lunnit on ylisöpöjä, todella kömpelön näköisiä lintuja ja niiden lentoa katsellessa tulee ensimmäisenä mieleen, että ne ei itsekkään ole varmoja miten se päättyy. Niiden liikkuminen kallioilla oli niin jäykkää ja surkuhupaisaa seurattavaa, että rakastuin olentoihin ihan täysillä. Kun voitan lotosta ostan oman kivikkoisen kalliosaaren ja hankin sinne näitä ainakin tuhat :)

Kattokaa ny ko mäkin oon niin söötti


Näissä maisemissa sielu kyllä lepää. Shetlantilaiset asuu niin hajallaan (lukuunottamatta Lerwickiä) ja eristyksissä, että ei voi olla miettimättä miten nää ihmiset elää. Missä ne käy töissä ja mitä ne harrastaa jne. Turismi ei saarella kovin isosti näy, monissa kohteissa ei meidän lisäksi ollut montakaan ihmistä ja iso osa paikoista näytti siltä että siellä ei liiku yhtään ketään lampaiden lisäksi.

Koska ponit
Sumburghista löytyy myös Jarlshof niminen rauniokohde, jossa voi nähdä viikinkiaikaisia ja jopa vanhempia raunioita. Kyseinen kohde oli ainoa minne oli sisäänpääsymaksu, joten ihan hirveästi ei närästänyt sitä kuutta puntaa tuhlata lippuun. Auto jätettiin parkkiin läheisen hotellin pihaan ja pihan nurtsilla oli tottakai - poneja! Ja kaksi vauvaakin! Ällösöpöä <3


Tarviiks tähän nyt ees sanoa mitään, voi sydän!


Edustalla viikinkien aikaisia longhousen jäänteitä ja taustalla kaukana lentokenttä jonka yli piti ajaa

Raunioilta majakalle päin

 Kun Sumburgh oli tuijoteltu nurin ajeltiin jälleen toiseen kolkkaan saarta. Tällä kertaa länteen Sandnessiin. Jälleen kerran alueella olisi ollut huimia kävelyreittejä, mutta me tyydyttiin pieneen vilkaisuun.



Koska saarella on melkoisen runsaasti niitä lampaksia ja osa niistä oli laitettu ainakin alunperin aitausten sisään, niin pitääkseen lampakseet tallessa mutta päästääkseen innokkaat ulkoilijat helposti reiteille on tämän tyylisiä aidan ylityspaikkoja rakenneltu vähän sinne ja tänne. 

Jälleen kerran suurin huvi löytyy varoituskyltistä joka varoittaa että rappuset voi olla epävakaat. Siitä ei ole mitään puhetta, että rappuset ylitettyäsi pääset paikkaan missä on jälleen jyrkkiä kallioita ilman aitaa.. :D Asiat tärkeysjärjestykseen.





 Pakko myöntää, että kun oli jo sen eilisen ja aamupäivän katsellut sellaisia todella todella jyrkkiä ja korkeita kallioita, nämä Sandnessin rannat oli ihan inan laimeat.. liekö matkaväsymyksen alkua ollut ilmassa..
Jokatapauksessa päivä oli kääntymässä siihen suuntaan, että oli hiljalleen aika palata Lerwickiin ja kohti satamaa missä seuraava yhteysalus odotteli väsyneitä matkamiehiä.


Matkalla Lerwickiin oli aikaa ihailla läntistä Shetlantia, josta todellakin löytyi kohtia missä merelle ei ollut näköyhteyttä. Sen sijaan näkyville tarjoutui upeat maisemat ei yhtään mitään. Täydellistä. Mutta luonnollisesti siellä ei yhtään missään oli niitä lampaksia :D

Kuvittelenko mä vaan, mutta ihan kevyt mulkoilija tämä..

Hoplaa pikku karitsa


 Lerwickissä kävimme syömässä ja sen jälkeen hyppäsimme taas lautalle ja sanoimma heipat Shetlannille. Upea saari ja ihana reissu, ehkäpä vielä tavataan!


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lomalla Shetlannissa vol.1


Ensimmäinen pätkä kesälomaa takana ja ensi viikolla on taas arkeen paluu edessä. Tämän lomapätkän kohokohta oli ehdottomasti pidennetty viikonloppureissu Shetlannin saarelle. Reissu oli ihan mahtava ja tuli nähtyä niiiiiin paljon kaikkea ja vielä paljon jäi näkemättä. Kuvista oli niin vaikea valkata vain muutamaa joten valitettavasti niitä on tässä sitten vaikka kuinka ja monta, hyppikää yli jos ei jaksa katsoa :D Päätin jakaa kuvat kahteen eri postaukseen niin ei tuu ihan hirveän pitkiä maratooni postauksia..

Lähdettiin siis kahden kaverini kanssa reissuun perjantaina. Hypättiin Dundeesta junaan ja köröteltiin Aberdeeniin, jossa siirrytiin Northlink Ferries yhtiön yhteysalukseen/lauttaan joka sitten illan ja yön mittaan puksutti Orkneyn kautta Shetlantiin. Pakko sanoa, että jotenkin omituista olla laivalla missä kaupassa ei kuuluu pullojen kilinää eikä karkkeja ollut hyllykaupalla tarjolla. 

Lauttamatka Aberdeenista Shetlantiin ja takaisin ei ollut mielestäni mitenkään kallis. Varasimme matkat etukäteen netistä ja otimme samalla itsellemme kuvassa olevan "sleeping pod" tuolin, jonka saa lähes vaakatasoon. Podin hintaan kuului tyyny, ohut fleecehuopa ja silmälaput, jotka osottauituivat yllättävän mukaviksi ja tarpeellisiksi. Tuolista löytyi myös pieni yövalo (tarpeeton) ja usb-latauspistoke (erittäin tarpeellinen). Menopaluu reissu podeineen päivineen oli n. 50punnan luokkaa. Lautalla olisi ollut myös hyttejä, mutta ne olivat todella kalliita. Iso osa ihmisistä tuntui ottaneen pelkän matkustuslipun, sillä lautalla on runsaasti ilmaisia tuoleja tarjolla ja lisäksi paljon ihmisiä nukkui ravintola-alueiden sohvilla/lattioilla. Hämmentävää oli kyllä se, että lautan henkilökunta ei haitanneet nämä sohvilla nukkuvat lainkaan vaan se oli ilmeisesti täysin normaali tapa matkustaa täällä. Kuvitelkaapa kun joku heittäytyisi ruotsinlaivalla baarin sohvalle nukkumaan - ei nukkuisi kauan :D

Olimme siis perillä Lerwickin satamassa lauantai aamulla hieman ennen kahdeksaa. Meillä oli vuokra-auto varattuna satamaan valmiiksi ja kun ihan pienen harhailun jälkeen jopa löysimme sen, oltiin valmiita huimiin seikkailuihin. Olimme tehneet pienen etukäteissuunnitelman kuinka kiertäisimme saarta ja suuntasimmekin ensimmäisenä Lerwickistä pohjoiseen, kohteena Yellin saari. Aamusta oli varsin sumuista ja näkymät oli hivenen heikohkot riippuen sumun määrästä. 
Shetlannissa tiet on hyvin hoidettuja ja suurinosa jopa pinnoitettuja. Isoja kaksikaistaisia teitä on melko vähän ja suurin osa teistä onkin semileveitä tai vain yhden auton levyisiä. Kuvan kaltaisia passing placeja oli kuitenkin todella tiheästi joten liikkuminen oli kohtuu mutkatonta. Lisäksi ihmiset oli todella kohteliaita ja jäivät herkästi odottamaan melko kauaskin mikäli näkivät auton tulevan vastaan. Kelläpä olisi kiire minnekkään, valmiissa maailmassa.
Saavuttiin siis Toft nimiseen kohtaan (ei voi sanoa kylään, sillä siellä ei ollut muuta kuin lossin odotusalue pienen vessamökin kera), josta päästiin lossilla Yellin puolelle. Yell on toiseksi isoin Shetlannin saarista ja siellä on runsaasti kauniita kävelyreittejä ja historiallisia kohteita. Me tehtiin vähän sellainen pikainen kruisailu Yellin ympäri lähinnä yleisilmettä katsellen. Meillä kävi tuuri ja sumu oli jo väistynyt lossin karauttaessa Ulstan rantaan ja aurinko helli meitä koko sen parituntisen kun ajelimme saarta ympäri.

Burravoen rantaa
Monsteri lammas, järkyttävän iso..

Shetlannissa ja sen saarilla ei juuri puita näy, maasto on varsin karua mutta kaunista.


Ponit olivat ehdottomasti mulle se juttu upean luonnon lisäksi, mitä halusin reissulla nähdä


Tälläisia maisemia löytyi joka puolelta.


Yellin saarella elää tunnetusti myös runsaasti saukkoja ja hylkeitä ja siellä on mahdollisuus nähdä myös valaita. Meidän reitille ei valitettavasti osunut ainuttakaan saukkoa vaikka sellaisia olisi ollut kyllä upea nähdä.

Kierrettyämme Yellin palasimme samalla lossilla takaisin mainlandin puolelle ja suuntasimme North Mavinen alueelle. Ajelimme ensin pohjoisimpaan kärkeen Norht Roe:en vain nähdäksemme, että tie päättyy yksityisalueelle keskelle ei mitään :D Matkalla tosin oli kauniita maisemia ja mielenkiintoisia pihoja, ja tietty poneja (sydän).

Keskeltä ei mitään löytyi puhelinkoppi, liekö lampaille jätetty että voivat soittaa noutoruokaa..

Mä en halua tietää mitä muuta tää perhe harrastaa...



Vähänkö suloinen. Tän oisin mieluusti ottanut mukaan, jos ois ollu pieninkään mahdollisuus. Poneja näkyi reissun aikana ylipäätään melko vähän siihen nähden mitä odotin niitä olevan. Jotenkin olin aatellut, että saari pursuaa niitä. Aika moni poneista joita nähtiin näytti olevan tiine, varsoja ei näkynyt kuin muutama koko aikana. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa enemmän aikaa ja käydä kävelemässä joku maisemareitti ponien laitumien läpi niin ehkäpä sitten näkyy enemmän pikkuisiakin.

Myös North Mavinen alueella olisi ollut paljon kehuttuja ulkoilureitistöjä, mutta koska meillä oli käytössä hyvin rajallinen määrä aikaa meidän kulkemiset rajautui hyvin pitkälti helposti helposti lähestyttäviin kohteisiin ja matkan varrella osuneisiin upeisiin kohtiin.





North Roesta suuntasimme pohjoisen osan länsirannikolle Eshanessiin, missä tiesimme olevan majakan ja upeat maisemat.


Jostain matkanvarrelta, lampaksia oli runsaasti, jokapuolella




Matkalla pysähdyttiin Braewickin ainoaan kahvilaan, jonka pihalta ja ikkunoista oli aikas komeat maisemat. Kahvila järjesti myös erilaisia juhlia ja tapahtumia, ja mikäs siinä, kyllä näissä maisemissa kelpaa jo juhliakkin.