Uusi alku, uusi maa

Tai no, oonhan mä ennenkin Skoteissa ollut, mutta lyhyen kuukauden mittaisen opiskeluaikojen aikaisen työharjoittelun suorittaminen täällä tuskin lasketaan tähän nyt mukaan.

Eli karkauspäivä oli ihan sitä mitä lupaakin. Karkasin maailmalle turvallisesti pikkuveli seurana. Oli kyllä suuri helpotus, että veljen aikatauluihin sopi lähteä viikoksi mukaan, sillä kyllä monessa asiassa oli lisä käsipari tarpeen. Oltiin itse perillä päivällä ja ehdittiin hakea asunnon avaimet, tehdä vuokrasoppari ja käydä keskustassa etsimässä vähän jääkaapin täytettä ennen kuin muuttokuorma tuli perässä. Siinäkin kävi vähän silleen hassusti, että aikataulut vähän venähti ja kuormaa odotellessa ehdittiin ottaa useamman tunnin päikkärit - onni on kokolattiamatto makkarissa, tai oli ainakin tässä kohti. Oli mukava antaa naapureille hyvä ensivaikutelma ravaamalla tunnin verran rappusissa yhdentoista jälkeen - yöllä.

Seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kissat Edinburghista lentokentältä. Tässä kohti oli todella hyvä, että veli oli paikalla, sillä kissojen löytäminen oli sen sortin säätämistä, että yksin ois kyllä saattanu tulla suru puseroon ja epätoivo kehiin. Ravattuamme kenttää ympäri ja kysyttyämme neuvoa varmaan viideltä eri ihmiseltä (aina eri vastaus) löytyi ihminen joka tiesi kertoa, että eläimet haetaan kokonaan eri toimipisteestä eli eikun taksiin ja menoksi. No oikean toimipisteen löydyttyä oli ihan sattumaa, että osuttiin lopulta oikeasta ovesta sisään vain kuullaksemme, että kissat eivät ole vielä siellä. (tässä kohti saatoin olla hivenen turhautunut, mutta ei muistella sellaisia..) Mentiin siis lähimpään ostariin kuluttamaan aikaa kunnes kissat oli noudettavissa. Molemmat tuntuivat olevan kunnossa, joskin ehkä hieman hämmentyneitä moisesta matkustamisesta.

En muista et nää ois koskaan nukkuneet näin liki toisiaan ennen muuttoa, mutta ilmeisesti pari päivää samassa muuttokopassa rohkaisee yllättäviin tekoihin. Tätä kyllä nykyään harvemmin enää tapahtuu.

Viikko on yllättävän lyhyt aika ja tekemistä riitti. Suhattiin päivittäin bussilla ja välillä jopa taksilla milloin minnekkin kauppaan hakemaan tärkeimpiä tarvittavia asioita alkuun pääsemiseksi - tyyliin ruokaa, siivoustarvikkeita jne. Muistan, että meillä molemmilla oli enemmän tai vähemmän kuuma ulkona ollessa, jotenki oli vaikea uskoa, että voi olla niin lämmintä ja kosteaa koko ajan oli keli millainen hyvänsä. Muistan myös miten iltaisin palatessa bussilla kotiin, bussin ikkunoista näkyi pelkkää pimeää ja mietin, että onko tässä mitään järkeä ja näinköhän nyt loppuun asti olin tätä miettinyt. Jälleen kerran oli onni, että veli oli mukana tsemppaamassa. Ja joka aamu olin jälleen sitä mieltä, että hyvä tästä tulee.

Kun muutosta ulkomaille tuli totta..

Sain uuden työpaikan Dundeesta joulukuussa 2015. Tätä ennen olin viettänyt kuukausi kaupalla aikaa anoen rekisteröintiä NMC:ltä ( the Nursing and Midwifery Council, niille jotka kuitenki miettii)ja toimittaen sinne milloin mitäkin paperia, voidakseni tehdä töitä Skotlannissa ja tietenkin tehden työnhakua. Täytyy kehaista, että Lontoon Eures-neuvojan apu oli aika lailla korvaamatonta tässä asiassa. Työhaastattelu hoitui kätevästi Skypen kautta ja samana päivänä sain tiedon, että paikka on mun. Vieläkin naurattaa, kun äitin kanssa ooteltiin uutisia ja kun se viesti vihdoin tuli niin mulla pääsi itku onnesta ja äitillä sit vissiin vähän vähemmän onnesta, mutta yhtäkaikki ensin itkettiin hetki ja sit naurettiin, sillä olihan sitä ootettu.

Uusi työnantaja toivoi mahdollisimman pikaista työn aloittamista ja ehdotti maaliskuuta( todella pikaista, eikö), mikä sopi paremmin kuin hyvin, sillä niin jäi riittävästi aikaa tehdä käytännön järjestelyjä. Lopetin vanhassa työpaikassa tamminkuun lopussa ja lähdin heti helmikuun alussa viikoksi Dundeehen katsomaan minkälaiseen kaupunkiin sitä tuli itsensä pistettyä.

Koti löytyi yllättävän helposti läheltä sairaalaa, vaikka täytyy myöntää, että hetken jo epäilin näinköhän saan ikinä asuntoa täältä.. Mutta sain kuin sainkin kivan pikku kämpän ihan kävelymatkan päästä töistä.

  Tuleva työpaikka oli ulkoa ja sisältä ensisilmäykseltä aikas iso laitos useine siipineen ja lisäosineen. Sairaala on vanha ja se kyllä näkyy ja myös tuntuu käytännön arjessa, mutta yleistunnelma on mukava ja helposti lähestyttävä.

Katukuva keskustassa oli siihen aikaan vuodesta melkoisen harmaa ja viileä vaikka keli itsessään nyt ei kovin kylmä ollutkaan. Itseasiassa keli tuntui yllättävän lämpimältä vaikka kosteata ja koleata olikin ihan joka päivä.

Niimpä sitten helmikuun viimeinen päivä, mikä sattumalta oli karkauspäivä, otin ja lähdin Dundeehen.

Ensimmäinen postaus

Ajatus blogista on pyörinyt mielessä siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa tosissaan aloin miettimään ulkomaille muuttoa. Sitten se vähän jäi, kuka nyt lukisi meikäläisen ihmettelyjä milloin mistäkin ja kun ei oikein osaakkaan mitään blogia pitää saati tehdä..

No nyt se ajatus sitten uudemman kerran on pyörinyt mielessä ja päätin koittaa, josko osaisin moisen blogin kasata ja ehkä jopa ylläpitääkkin sitä, eli tässä tää nyt sit olis ja tarkoituksena on päivittää näiden ekojen kuukausien kuulumisia ja jatkaa siitä sitten sen mukaan, mitä eteen sattuu osumaan.

Kommentteja ois kiva saada, jos sattuu, että joku tänne näitä raapustuksia eksyy lukemaan.

Ihanaa kesää kaikille!