perjantai 19. tammikuuta 2018

Talvinen tammikuu


Hei taasen ja ihanaa vuotta 2018! Edellisestä tekstistä taas vaikka miten ja paljon aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikös? :)



Joulun ruokia, kuolaan vieläkin mutta muistan myös ähkyn..


Viime vuosihan päättyi osaltani sekä mielettömän ihanasti ja sitten ei ihan niin ihanasti. Mielettömän ihana osuus oli jouluna: tein ylläri vierailun Suomeen. Vanhempani eivät tienneet tästä mitään vaan juonittiin koko homma salassa veljen kanssa kasaan. Molempien vanhempien reaktiot lämmittävät mieltä edelleen ja voiko mikään olla ihanampaa kuin viettää muutama päivä perheen kera syöden liian hyvää ruokaa ihan liian paljon?
Luonnollisesti kaikella ihanuudella oli hintansa ja kotiin tuomisina olikin melko mehevä flunssa ja vuoden vaihde menikin sitten sairastaessa. Kaksi viikkoa otti tokeentua työkuntoiseksi ja vähän taitaa olla vieläkin kropassa jotain jälkeä kun ei ihan aina oikein kulje.


"Isä otetaan selfie"
"Mikä se semmonen selhvie on?"
"Kato nyt vaan kameraan"
AHAHAHAHAH

"Miten ois hymy?"
"Jaa pitääkö tässä hymyillä??"

 <3 Iskä <3



Tammikuu alkoi siis melkoisen vaisusti, mutta onneksi tiedossa oli piristettä. Pari kappaletta ihania naikkosia Suomesta oli tulossa shoppailemaan Lontooseen ja sain kuin sainkin työvuorot ajoissa sovittua niin, että pääsin heitä moikkaamaan. Kävin siis ihan ekaa kertaa täältä käsin Lontoossa. Ostin liput hivenen myöhässä omista selittämättömistä syistäni ( eli unohdin koko jutun lähestulkoon :D ) joten edestakainen reissu kustansi mulle vajaa 90 puntaa. Täältähän on mahdollista käydä Lontoossa ihan minimaalisin hinnoin - kunhan on ajoissa liikkeellä. En ollut :D Enivei, junakyyti otti sellaisen 6 tuntia suuntaansa ja sujui varsin sutjakkaasti sukkaa kutoen.





Mennessä kävi vähän hassusti. Sivusto mistä ostin liput oli itekseen varaillu mulle paikkalipun. Lippu oli vaunuun C, paikalle 72. No kävi ilmi et vaunu C on first class ja lisäksi vaunussa on 65 paikkaa...

No hyppäsin siis vaunuun B joka sattui olemaan ns hiljainen vaunu ja matka oli siis äärimmäisen mukava, tilaa riitti ja melu ei haitannut.

Ilma oli ihana, mutta junan ikkunasta on mielettömän vaikea saada hyviä kuvia. Jostain syystä kaikki mun mielestä parhaat maisemat oli Skottien puolella...





Perillä keskiviikkona ei tehty mitään ihmeellistä. Ihana oli nähdä pitkästä aikaa ja koko päivä oikeastaan menikin tilanteen tasalle saattamiseen puolin ja toisin. Parasta oli kuitenkin huomata, että vaikka vuosia on mennyt viime näkemisestä oltiin kaikki ihan samalla sivulla edelleen. Parhautta.


Piccadilly  Circus - koska mitä on Lontoo ilman sitä?


Pieni vinkki teen ystäville. Lontoossa liki Piccadillyä on Fortnum & Mason niminen mielettömän upea teekauppa joka noin miljuunan teelaadun ohella myy myös oheistuotteita eli astiastoja, keksejä, marmeladeja, karkkeja, viinejä ym ym.

Itse vain nuuskuttelin teenäytteitä ja ostin purkin lemon curdia alesta. Lemon Curd - koittakaa ihmeessä jos ette tiedä mitä se on.
Vähän oli fiilis et liiku hiljaa ja käyttäydy kauniisti tai joku tulee ja kantaa sut ulos :D

Torstaina olikin sitten aika suorittaa kansalaisvelvollisuutta, eli käväisin äänestämässä. Ulkosuomalaisilla on yhtäläinen äänioikeus vaaleissa kuin Suomessa asuvillakin ja itselleni presidentin vaalit oli sinänsä tärkeä, sillä hoitaahan presidentti juurikin suhteita ulkomaihin, ja täällähän ollaan. Skotlannissa äänestää voi ainoastaan Edinburghissa tiettyinä päivinä. Tänävuonna ennakkoäänestämisen aikaan olen itse päivävuorossa enkä siis pääse paikalle, joten oli huiman kätevä sattuma, että osuin Lontooseen juuri nyt. Kävin siis Suomen suurlähetystössä Lontoossa ottamassa kantaa ennakkoäänestyksen muodossa. Äänestyksen jälkeen käpyteltiin ympäri ämpäri muutamassa shopissa ja käytiin syömässä ja sitten mun olikin aika sanoa heipat kavereille ja hypätä jälleen junaan.



Sää suosi koko reissun ajan, Lontoossa oli ihanan aurinkoista ja lämmintä. Keskiviikkona kun lähdin Dundeessa oli satanut lunta ja sitä oli maassa edelleen torstai iltana kun tulin kotiin. Tänään aamulla kun heräsin olin ihan järkyttynyt kun sitä lunta oli tullut yön aikana lisää niin, että jumpalle lähteissä jalan alla kuului oikea lumen narina kävellessä. Ihan epistä. Olin jo niin asennoitunut siihen, että täällä lumi vaan käväisee jos on käväistäkseen, mutta tää talvi on nyt päättänyt olla todella talvi - ja näitä lumisia päiviä on ollut enemmän kuin parina viime vuotena yhteensä. Kauheen kiva. Mutta luotan siihen, että kevät tekee taas taikansa ja korkeintaan pari kuukautta niin täälläkin on taas kunnon kevät.




Tälle keväälle onkin paljon kaikkea tiedossa. Suomivieraita on ilmoittautunut jo useampi - mikä on tietysti aina ihan parhautta. Lisäksi työpaikka on päättänyt lisäkouluttaa minua ja keväällä on siis tiedossa koulupäiviä - ihan hivenen hirvittää jo nyt :D Ja tietysti arki jatkuu ja tarkoitus olisi ujuttaa siihen arkeen entistä enemmän liikuntaa ja terveitä elämäntapoja. ( ikäkriisi siis tunkee päälle ja nyt on jotain tehtävä ennen kuin on myöhäistä :D )

Toivottavasti teillekkin on ihanaa vuoden alkua ja kevättä tiedossa, olkaahan turvassa!

( Kuvassa Juuso torstai-illalla kun tulin kotiin. Vähän sellainen et ala selittää missä sitä on oltu! :D )

perjantai 22. joulukuuta 2017

Vähiin käy ennen kuin loppuu



Niin se vaan vuoden loppu lähenee vaikkei mitään sen eteen tekisi.

Vuosi on ollut tapahtumarikas, täynnä ihania ihmisiä ja sitäkin ihanampia muistoja. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea mun sepustuksia vuoden varrella ja kiitos kaikista kommenteista! Jatkan kirjoittelua ensi vuonna taasen, mutta tämä lienee vuoden viimeinen teksti.

Olen aina ollut isosti jouluihminen, mutta parina viime vuotena fiilikseen pääsyssä on ollut vähän ongelmaa ja joulut on olleet aika värittömiä. Tänä vuonna pitkästä aikaa tunnen sellaista mukavaa joulukutinaa ja ehkäpä tänä vuonna joulu pitkästä aikaa onkin hivenen väritetty joulutaikojen väreihin - kukapa tietää! Uusi vuosi meneekin sujuvasti neljän yövuoron parissa, joten tänäkään vuonna Skotlantilainen hogmanay ei avaudu mulle osaston ovia edemmälle. Katellaan sitä sitten ensi vuoden lopussa jos tuuri käy.

Pitkästä aikaa fiilis on vähän sellainen, että tauko tulee tarpeeseen, mutta mulla on kuitenkin vielä yksi yövuoro edessä. Tiedätte varmasti sen tunteen ennen viimeistä työvuoroa ennen vapaata, ei millään jaksais mutta mentävä on. Siispä pidemmittä puheitta :


                    Ihanaa Joulua rakkaat kanssakulkijat ja ihania 

                                            hetkiä vuodelle 2018!



tiistai 12. joulukuuta 2017

Viikko täynnä arkea ja juhlaa


Mennyt viikko oli melkolailla ainutlaatuinen monessakin mielessä. Näin jälkikäteen voi vaan huokaista, että selvisimpä ja luojan kiitos tänään ei tarvii mennä sohvaa kauemmaksi :D

Maanantaina päädyin kuoron mukana laulamaan Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämille itsenäisyyspäiväjuhlille, jonne kyseinen herra oli kutsunut varsin silmää tekeviä vieraita (kuten esim. Suomen Lontoon suurlähettiläs ja Skottien ulkosuhteista, kulttuurista ja turismista vastaava ministeri) ja parisataa muutakin tyyppiä. Rykäisin siis junalla Ediin. Juna-asemalta kiivettiin muutama rappunen liian monta, ylös upeaan upeaan Signet Libraryyn, jossa juhlat juhlittiin. Paikka on siis aivan mieletön vanha rakennus joka toimii erilaisina juhlatiloina ja ravintolana. Ääniä avatessa ja tilaisuuden alkua odotellessa juotiin järjestäjän tarjoamat shampanjat, joka hämmästyttävää kyllä ei tällä kertaa rullannut allekirjoittaneen ikeniä kovinkaan pahasti - liekö ollut jotain pommakkia kuitenkin :D



Meillä oli rooli vieraiden sisään tulossa - lauloimme mielettömän upeassa portaikossa perinteisiä kappaleita kuten Kotimaani ompi Suomi, Kalliolle kukkulalle, Taivas on sininen ja valkoinen, Suomen laulu ja oma suosikkini On suuri sun rantas autius. Portaikossa oli mieletön kaikukoppa, joten laulaminen oli pelkkää nautintoa vaikka kaikki kappaleet ei itselle niin rakkaita olekkaan. Vieraitten saavuttua karkasimme rappusia alas takaisin "lämmittely" tilaan, josta pienen tauon jälkeen kipitimme takaportaita juhlasaliin avaamaan tilaisuuden Maamme laululla. Kuorona olimme ajatelleet, että ihmiset liittyisivät lauluun viimeistään kolmannessa säkeistössä, mutta ihan saatiin itseksemme kiljua loppuun saakka vieraiden kuunnellessa kohteliaasti ja kärsivällisesti hiljaa tuijottaen :D Laulun päätyttyä meidän urakka oli ohi, joten kiersimme jälleen takaportaita pitkin lämppätilaan ja sieltä etuportaita pitkin yleisön joukkoon.

Oi maamme Suomi..

Illan järjestäjä lausui luonnollisesti pari sanaa, kuten myös tärkeät silmäätekevät vieraat. Itsellä jutut meni vähän ohi, sillä keskityin lähinnä ihastelemaan mielettömän upeaa tilaa missä oltiin. Puhteittein jälkeen esiintyi paikallinen jousikvartetti Skotlannin kamariorkesterista ja sen jälkeen kamariorkesterin mieskuoro kävi kiskaisemassa englannin kielisen Finlandia hymnin. Tyypit lauloi todella upeasti ja kuulosti hienolta, mutta kyllä rehellisenä pitää sanoa, että jäin kaipaamaan suomenkielisiä sanoja ja niiden mahtavaa viestiä. Jostain syystä olen alkanut herkistellä nykyään kun kuulen Finlandian - ikä tekee tepposiaan... ;) Finlandian jälkeen alkoi niin sanottu vapaa osuus, eli toisin sanoen menin ja etsin toisen lasin skumppaa ja jäin juttelemaan todella sivistyneesti tuttujen kanssa lasi kädessä ( muistin pitää kiinni jalasta enkä lasista, kuulemma sivistyneet ihmiset tekee niin :D ) noukkien miellyttäviä suupaloja ihmisten seassa pörräävien tarjoilijoiden tarjottimilta. Ikänä en oo ennen ollu moisissa pönötysjuhlissa, mutta yllättävän kivuttomasti sopeuduin joukkoon :D Pitäiskö liittyä piireihin :D :D :D  

Mutta koska todellisuus on aina tarua karumpaa, tiistaina ja keskiviikkona odotti jälleen päivävuorot töissä, joten tuhkimo karkasi villasukkineen bileistä varsin ajoissa ollakseen virkkuna töissä. No en ollut, kovin oli raskasta seuraavana aamuna :D

Villasukat sopii pukuun kuin pukuun

maanantai 27. marraskuuta 2017

Arkiset askareet



Tajutonta, että on jo Marraskuun loppu ja Joulukuu on ihan ovella.. Anteeksi pitkä hiljaisuus, arki on taas vienyt mennessään. Mulla on usein mielessä, että "tästä tulee hauska juttu blogiin" tai törmään johonkin juttuun mistä ois kiva jakaa tarinaa teillekkin, jostain syystä usein ne jutut jää kuitenkin tekemättä. Tänään bussissa heräsin jälleen pohtimaan blogia ja sitä, onko sen kirjoittamisessa mitään järkeä kun elämä on kovin arkista suurimman osan aikaa. Tykkään kuitenkin kirjoitella näitä vaikka sitten kovin harvaksiin, mutta kuitenkin, joten päätin tänään kirjoitella teille ihan tästä arjesta ja arkisista jutuista.

Olin viikonlopun töissä, kolme pitkääkin pidempää päivävuoroa. Päiviin mahtui paljon kaikenlaista. Perjantaista jäi päällimmäiseksi mieleen potilas, joka oli tippunut vajaasta parista metristä ja saanut vammamekanismiin nähden massiiviset vauriot ja päätyi elinluovuttajaksi. Lauantaina jouduin iltapäivästä siirtymään ortopediselle osastolle töihin, jossa oli sen verran kiirutta, että iltapäivän ja illan tauot jäi pitämättä. Meillä onneksi vuoro päivävuoro loppuu kahdeksalta, joten ilmoitin seitsämän jälkeen osastolle että poistun takaisin omalle osastolle koska tauot on pitämättä. Omalta osastolta sainkin sitten pomolta käskyn lähteä kotiin ennen aikojani juurikin näiden pitämättömien taukojen vuoksi. Sunnuntai oli ihan leppoinen työpäivä. Potilas voi kohtuu tasaisesti, mukavat kollegat vuorossa ja päivystävät lääkäritkin oli hyväntuulisia joten mikäs siinä.

Juuson pala taivasta. Siiri päästää erittäin harvoin Juuson
kylkeen nukkumaan, mutta kun se tapahtuu niin
Juuso kyllä ottaa siitä kaiken irti. Juuson ilme on niin
tyytyväinen <3
Tänään oli sitten ansaittu vapaa, joten aamulla nukuttiin kissojen kanssa pitkään ja hartaasti. Ja herättiin kauhuun, postimies koputtelee ovelle. Inhoan sitä fiilistä kun heräät tuommoiseen ja sitten paniikissa mietitään, että mitä pistetään päälle, että voi mennä aukaisemaan oven. Postimiehen mentyä päätin, että tänään käyn ostamassa itselleni kylpytakin, ettei jatkossa tarvitse panikoida enää samaa asiaa. 

Mulla oli sovittu treenit puoli kahdeksitoista personal trainerin kanssa. Hän kuitenkin paiskasi viestiä ennen yhtätoista, että jos kiinnostaa niin voisin tulla aiemmin treeniin ja hän voisi tehdä puolen tunnin hieronnan puoleen hintaan. Nopsaan siis vaatteet päälle ja bussiiin ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa paikalle. En tiedä mikä on viimeaikana muuttunut, mutta Lee on ruennut pitämään huomattavasti rankempia treenejä mulle kuin aiemmin tähän asti. Tänäänkin sai kyllä ihan tosissaan tehdä töitä. Mutta olipa ihana fiilis maata sitten reenin jälkeen hierontapöydällä ja saada vähän selän ja hartioiden jumeja auki. Mitään rentouttavaa hierontaa se ei kyllä ole, mutta jumiton olo on sen arvoista. Urheiluhieroja personal trainerina on kyllä aika huippu juttu :)

Oisko pitäny kylpytakin sijaan ostaa haalari?
Treenipaikka on ihan muutaman minuutin päässä Dundeen ostoskadusta, niimpä toivuttuani hierontapöydältä vaatteisiini otin suunnan kohti Primarkkia mielessäni kylpytakin hankinta. Täällä Dundeessa jouluvalot/joulukausi avattiin viime perjantaina ja keskusta oli ihan päivä aikaankin jotenkin hellyttävän söpö. Jouluvalot ei toki päivällä juuri erottuneet, mutta kuusi oli kaunis ja torin viereen tuodut kolme jouluista ruokakojua ja karuselli piristi keskustan ilmettä ihmeesti. Hain hampurilaiskojusta itselleni aamupalan (jep, treenit ilman aamupalaa ei ihan ollut paras keksintö.. ) ja jaoin sen muutaman reppanan pulun kanssa. Tänään oli tosi kylmä päivä ja niiden pulujen varpaat oli ihan punaiset.. tekisi mieli kutoa niille sukat, mutta ei taitaisi kelvata. Dundeen nettikamerasta voitte muuten vilkaista miltä keskustan kuusi näyttää. Kamera näyttää ajantasaista kuvaa ympäri vuorokauden ja kamera jopa vaihtaa kuvakulmaa aika ajoin. Kävin itse vilkuilemassa kameraa ennen muuttoani tänne kun halusin vähän etukäteen tietää miltä täällä näyttää.

Primarkissa oli ihmisiä - paljon. Mutta mulla oli kerrankin aikaa ihan reilusti niin en antanut ihmisten häiritä vaan shoppailin kerrankin kaikessa rauhassa. Löysin kylpytakin, ihanan jouluisen fleecepeiton (kissat omi sen välittömästi, kun sen sängylle levitin) ja pari kivaa neuletta. Kaikkea muutakin kivaa siellä olisi kyllä ollut, mutta päätin jättää esim farkkujen shoppailun (joku on pilannu mun kaapissa olevat: reisistä ok, mutta vyötäröt on kaikki väljähtyneet niin ettei vyökään oikeen enää riitä..) huomiselle. 

Rakastan näkymää Tay-joelle, vuoroveden tullessa joki käytännössä kuivuu
kokonaan ja joen pohja tulee näkyviin. Auringon heijastus jäljelle jääneestä
vedestä on mieletön. 
Kotimatkaksi kiipesin bussin yläkertaan. Oon pikkuhiljaa alkanut tykkäämään bussien yläkerroksesta, jos käy tuuri ja pääsee etupenkkiin niin sieltä näkyy komiasti joka puolelle. Yläkerroksista pääsee myös stalkkaamaan asuntojen pihoja, jotka on täällä usein kätketty korkean kiviaidan taakse. Alkuun en jotenki tykänny ajatuksesta kiivetä ylös/alas bussin portaita kun bussi liikkuu, mutta nopeasti siihenkin sitten tottui kun vaan rohkeni ottaa ja kokeilla. Täällähän tosiaan on bussissa tapana, että kun painat nappia niin nouset paikaltasi ja menet jonottamaan ovelle kunnes bussi pysähtyy - alkuun outoa lähinnä varmaan siksi, etten Suomessa juuri bussia käyttänyt, mutta kaikkeen tottuu ku tarpeeksi toistaa.

Inhoan sitä kun tiskit pitää jättää pöydälle
kuivumaan
Kotona odotti päivän inhokki homma - siivoaminen. Siivoaminen ei oo koskaan ollu mun lempparia ja täällä kokolattiamatot on jotenkin tehnyt imuroinnista entistäkin ihhottavampaa. Mutta kunnon suomiheviä soimaan ja imurille kyytiä, niin tulihan se tehtyä. Olin myöskin tyhmästi jättäny pari tiskauskertaa väliin ja tänään tiskiallas olikin sitten ääriään myöten täynnä. Kaipaan jokainen tiskauskerta kunnon kuivauskaappia kun täällähän niitä ei ole. Työkaveri kertoi että niitä on ollut joskus 60-luvulla täällä ja nykyään niitä ei juuri ole, koska suurin osta tiskialtaista on sijoitettu asunnoissa ikkunan eteen. No mun kämpässä ei ole, joten miksi, oi miksi mulla ei ole sellaista :D

Vaikka siivoaminen on ihan inhokkia niin rakastan yli kaiken fiilistä kun koti on siisti ja kaikki on paikoillaan. Tuntuu ihanalle löhötä sohvan nurkassa kirjoittamassa tätä tekstiä kun kynttilät tuoksuu (ja näyttää) hyvälle ja kaikki kurjat hommat on tehty. Huominen vapaa on siis todellinen vapaa, vailla tarkkaa ohjelmaa ja aikataulua - parhautta. Tällä viikolla mulla onkin vain kolme päivä vuoroa, perjantaina suuntaan Glasgowiin viimeisiin kuoroharjoituksiin ennen maanantain esiintymistä Edinburghin Suomen kunniakonsulin järjestämillä Suomi100v itsenäisyyspäivä juhlilla. Lupaan laittaa siitä jonkun postauksen tänne, sillä odotan sitä ihan innoissani!

Siisti koti <3 Ensi viikolla vaihdan talviverhot jahka saan pestyä ikkunat.
















Tulipa pitkä postaus ihan vaan arkipäivästä, mutta sitähän se elämä parhaimmillaan on - hyviä hetkiä arjessa. Ihanaa viikkoa teille ja olkaa turvassa! 











(on reenattu :D )